Tietoa blogista

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kiitollisuus ON onnellisuutta

Talvi on mennyt ohitse niin nopeasti. Ei liene yllätys, että olen taas hehkuttamassa kevättä - ja kukapa ei olisi? Kevät saa aikaan muutosta paitsi luonnossa, myös meissä talven lamaannuttamissa suomalaisissa. On ihana nähdä, kuinka ihmiset taas saavat takaisin ilonsa ja aitoutensa kevään tullen. Keväällä tekee mieli vaan kiittää kaikesta mahdollisesta ja etenkin nyt elämässäni onkin kääntymässä suuren suuri sivu. Paitsi että muutan taas fyysisesti, muutan myös nimellisesti ja henkisesti yhteen toisen ihmisen kanssa. Siinä riittää ihmeteltävää ja kiitettävää. 


Rohkaisukortti Eevalle, vanhempieni ystävälle.

Ensimmäinen kirje Michellelle Californiaan. Miniflipbook.




Shaker-clearenvelope tyyppinen kirje valmistumassa Saaralle.


Siellä alkaa itää pienet rairuohon siemenet.

Keltaiset neilikat, kiitollisuus on onnellisuutta, pääsiäisen odotus, paahtava aurinko ikkunan läpi, kahvia pressokeittimestä, kirjeen kirjoitusta, pitkiä kävelylenkkejä auringon välkkyessä pilvien takaa, häästressiä ja arjen pieniä kohtaamisia, sanoja ja uusia ihania tilanteita, valssia ja pitkiä onnellisia katseita. Näistä asioista koostuu mieleni.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Etanapostia

Pitkä tovi on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olenkin vahingossa ajautunut pieneen kierteeseen siinä, että kirjeitä ei tule laitettua ajoissa postilaatikkoon (vaikka sellainen olisi tuossa ihan kulman takana), kun "en ole vielä kuvannut kirjettä" ja kun en ole kuvannut, en saa aikaiseksi postata. Tämmöisestä lakihenkisyydestä pitää kyllä pyrkiä äkkiä ulos! Mutta aikaa on kyllä mennyt muihinkin asioihin. Ja ah, onnellisuutta, pääsin viimein eroon karmeasta, liian pienestä kirjoituspöydästä (se siirtyi olohuoneeseemme). Ja tilalle sain ihanan valkoisen Ikean kirjoituspöydän veljeltäni kämpän loppusiivousta vastaan. Hyvä diili siis. Nurkkaan mahtuu sopivasti tietokoneen näyttö, laatikoihin voi piilottaa langattoman hiiren ja näppäimistön sekä iso tietokonekin menee nätisti piiloon kaappiin, josta kuitenkin kulkeutuu johdot mukavasti pistorasiaan. Täydellistä.
Minulla oli tuossa myös joku aika sitten kunnon postimerkkiprojekti, kun leikkasin postimerkit irti kaikista vanhoista kirjekuorista, joita en aio enää säilyttää (ei vain tila riitä, kun kirjeitä  on tullut niin paljon lisää) ja liottelin niitä kuumassa vedessä ja kuivattelin pöydällä ja juuttinarulla pienillä pyykkipojilla. Ajatus oli aluksi, että tekisin niistä taulun, no itse asiassa teinkin pienmuotoisen sellaisen, mutta sitten vielä hauskempi oli kuvata se, ja photoshopissa liittää se tuollaiseen maailmankarttakuvaan. Se oli aluksi tarkoitus tulostaa omaksi tauluksi, mutta taitaa jäädä ihastuttamaan vain näyttökuvaksi. 
On se luksusta, kun pöydällä mahtuu laittautumaankin, eikä koko kone vie kaikkea tilaa! 

Flipbook-kirje Saaralle. Flipbook-vihkonen ei aivan mahtunutkaan kuoren sisään,joten oli pakko kylmän viileästi leikata siitä sen verran pois, että mahtui! Tämmöiset on vähän ikäviä tilanteita, kun on jo valmiiksi tehnyt kuoren ja kirjeen sisältö paisuukin isommaksi tai paperit on muuten vaan niin isoja, etteivät ne mahdu sisälle. Mutta ei tuo minusta onneksi edes näkyvästi kärsinyt leikkausoperaatiosta.
Saaralta tullut kirje minulle. Ihanan inspiroiva värimaailma, paljon erilaisia merkkejä, handletteringiä... Inspiroidun, rakastun, ihastun, hämmästyn. Ihania tunteita.

Tänään lähtevät kirjeet. Voi, että voi nolottaa postata tällainen kirje, joka on odottanut postitusvuoroaan jo ainakin 3 päivää! On ainakin etanapostia miulla nimensä mukaisesti... Noh, nyt lähden kiikuttamaan noita tuohon alas laatikolle, niin pääsevät huomenna postimiehen matkaan klo 10. Oma handlettering-tyyli alkaa jo vähitellen muotoutua, mutta kyllä edelleen katson mallia aina googlesta ja koetan kehittyä yhä taitavammaksi tässä lajissa!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kevät, olethan jo ihan kohta täällä?

Valo lisääntyy päivä päivältä enemmän ja alkaa tuntua, että kevät on jo ihan kohta. Auringonlaskut ovat toistaan näyttävempiä ja on ihana seurata, kuinka ne siirtyvät maisemassa aina vain edemmäs. 




Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa auringonlaskua ihan maan tasalta ja upea oli kyllä näky. Mitä enemmän aurinko oli laskenut horisontin taa, sitä hienommat pilvet olivat. Ah, keväiset auringonlaskut, odotan teitä.
Olen viime aikoina todellakin hullaantunut clear envelopeihin (olisiko tälle järkevää suomenkielistä nimeä?) ja haluankin koko ajan ideoida erilaisia kuoria, tuota kuorta voi nimittäin hyödyntää niin monenlaisiin asioihin. 


Sannille lähti viime viikolla pitsinen kirjekuori, joka oli päällystetty muovikuorella. En siis omista (vielä) varsinaisia clear envelopeja, askartelen sen aina noista muoveista, joissa on ollut esimerkiksi kirjekuoria tai kirjepapereita. Hyvää kierrätystä siis.



Tulipas kuvatäyteinen postaus tästä, mutta viime aikoina on tullut paljon kuvattua. Ystävänpäiväkin häämöttää ihan kohta, mutta mie en ole tehnyt vielä yhden yhtä korttia! Vähän mietin teenkö ollenkaan, en haluaisi postimerkkejä käyttää ns. turhaan niihin, kun tässä ollaan aika säästölinjalla kesäkuuhun saakka. Mutta voinhan tietysti tehdä muutamia, mitkä laitan suoraan kirjeisiin, en vain ole tullut ajatelleeksi ystävänpäivää ollenkaan.