Kaksi yötä jouluun

Joulukuu on ollut tämän syksyn/ talven lempparikuukausistani. Vaikka pimeys on vain lisääntynyt ympärilläni, olen yhä hartaammin odottanut joulua. Tämä joulu tuntuu niin erilaiselta kuin aiemmat, vaikkei näennäisesti itse joulussa mikään ole muuttunut. Katselen eilen pystyttämääni joulukuusta olohuoneessamme ja sen tuikkivia led-valonauhoja. Kuusen alla nököttää yksi postista hakemani joulupaketti sekä näön vuoksi yksi tyhjä paperilaatikko, jonka askartelin. 

Tänä aamuna heräsin jännityksen tunne vatsassani. Ihan kuin lapsena, ajattelin. Monet tuntuvat puhuvan siitä, ettei joulu vaan enää tunnu samalta kuin lapsena. Minusta joulu tuntuu paljon ihmeellisemmältä kuin lapsena. Saa olla etsimässä ilahduttavia ja yllättäviä lahjoja, paketoida, tehdä mieltäkin puhdistavaa joulusiivousta. Lapsena sitä vain eli hämmentyneenä kaiken mukana, mutta aikuisena saa olla vaikuttamassa asioihin ja silti nauttia siitä joulun taiasta. 

En ole ihan varma, mistä kokonaisuudessaan tuo jännityksen tunne johtuu, mutta yksi on varmaa. Olen koko kesän kuvannut videomateriaalia jo perinteeksi tullutta kesävideota varten. Jo elokuun aikaan aloitin editoimisprojektin, mutta aina perheen kokoontuessa yhteen syksyn mittaan aina puuttui yksi tai kaksi jäsentä, enkä tahtonut täten saattaa videota vielä julki. Nyt se on viimein valmis ja odotan niin innolla, että saan aattona näyttää sen koko perheelleni ja nähdä heidän reaktionsa.

Kuten postauksieni hurjasta määrästä huomaa, videonteko intoni on lamaannuttanut blogiani, vaikka olen aiemmin kirjoitellut, ettei niin tulisi käymään. Tulen tänne kuitenkin kirjoittelemaan aina silloin tällöin, kun mieleni niin tekee. Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa juuri sinulle, joka luet tätä. Olkoon joulusi täynnä onnea ja iloa!