Tietoa blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kiitollisuus ON onnellisuutta

Talvi on mennyt ohitse niin nopeasti. Ei liene yllätys, että olen taas hehkuttamassa kevättä - ja kukapa ei olisi? Kevät saa aikaan muutosta paitsi luonnossa, myös meissä talven lamaannuttamissa suomalaisissa. On ihana nähdä, kuinka ihmiset taas saavat takaisin ilonsa ja aitoutensa kevään tullen. Keväällä tekee mieli vaan kiittää kaikesta mahdollisesta ja etenkin nyt elämässäni onkin kääntymässä suuren suuri sivu. Paitsi että muutan taas fyysisesti, muutan myös nimellisesti ja henkisesti yhteen toisen ihmisen kanssa. Siinä riittää ihmeteltävää ja kiitettävää. 


Rohkaisukortti Eevalle, vanhempieni ystävälle.

Ensimmäinen kirje Michellelle Californiaan. Miniflipbook.




Shaker-clearenvelope tyyppinen kirje valmistumassa Saaralle.


Siellä alkaa itää pienet rairuohon siemenet.

Keltaiset neilikat, kiitollisuus on onnellisuutta, pääsiäisen odotus, paahtava aurinko ikkunan läpi, kahvia pressokeittimestä, kirjeen kirjoitusta, pitkiä kävelylenkkejä auringon välkkyessä pilvien takaa, häästressiä ja arjen pieniä kohtaamisia, sanoja ja uusia ihania tilanteita, valssia ja pitkiä onnellisia katseita. Näistä asioista koostuu mieleni.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluvalmisteluita


Vielä eilen illalla istuin huoneeni lattialla liimaamassa ja teippaamassa pakettien sivuja sekä laittamassa kuoriin viimeiset joulukortit.Vähän mietityttää ehtivätkö kaikki perille, kun postissa on ne perinteiset jouluruuhkat ja tukokset, mutta huomenna lähtee viimeiset paketit postiin.

Keksin vielä viime viikolla idean laittaa kaveripariskunnille kortin mukana tulitikkurasia, jossa on heidän kuvansa. Joulukortit tänä vuonna on hyvin yksinkertaisia. Teinhän silloin muutama viikko sitten vähän monimutkaisempia, mutta enää ei riitä inspiraatio ja toisaalta halusin päästä hyödyntämään 50-luvun laulukirjaa, jonka ostin realisointiliikkeestä. 


Kuvassa ei näy kaikki paketit, pari laitoin kaappiin kuivumaan glittereineen, etten astuisi päälle. Näyttää siltä, että saamme tänä jouluna pitää lumipeitteemme. Nyt vain valmistelemaan joulunkuvioita, lahjoja en ole vielä juurikaan ostanut ja muutamia koristeita ajattelin leipoa.


lauantai 26. marraskuuta 2016

Joulufiiliksissä

Kuuntelen joululauluja, taivaalta putoilee tiheään isoja lumihiutaleita ja keitän tuoreesta inkivääristä teetä alkaviin flunssanoireisiin. 

Joulukorttien teko on nyt myös pantu aluilleen. Askartelimme siskoni kanssa toissapäivänä ison kasan kortteja ja nyt täytyy kyllä sanoa, että inspiroiduin hänen joulukorteistaan paljon enemmän kuin omistani. Haluan kuitenkin tehdä paljon erilaisia kortteja ja onhan tässä onneksi vielä aikaakin!
Joulukortit tulisi lähettää viimeistään 14.12. jos haluaa laittaa ne Postin punaiseen kirjekuoreen.
Ostin myös paketillisen mustia ekokirjekuoria. En ole tainnut koskaan ostaa tämän värisiä, mutta nyt silmissä siintää jo monet herkulliset ideat, jotka tulevat oikeuksiinsa juuri mustalla pohjalla. Esimerkiksi kulta- ja hopeakynän käyttö.

maanantai 14. marraskuuta 2016

#Outgoinghappymail



Olen kulkenut viime päivät, viime viikon aivan kuin unessa. Aurinko on paistanut kirkkaasti, on tuullut kovasti vasten kasvoja, satanut kauniisti lunta, mutta en ole tuntenut mitään. Rakas ukkini kutsuttiin ajasta ikuisuuteen reilu viikko sitten ja se on jättänyt suuren tyhjyyden tunteen sisimpääni. Viime viikolla askartelusta oli kuitenkin suuri apu, sillä koko ajan teki mieli tehdä jotakin, ettei tarvitsisi vain tuijottaa seinää ajatuksissaan. Kirjoitusosio oli sitten vaikeampi, mutta halusin myös pienentää kasvanutta kirjepinoa.


Uusia kirjekavereitakin olen löytänyt. Niitä on tullut mm. Suomesta, Ruotsista, Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Instagramin kautta olen löytänyt heistä suurimman osan. Loin myös tunnukset Postcrossing- sivustolle muutama viikko sitten, joten tänään lähti kolme korttiakin eri puolille maailmaa.
Isänpäivää vietimme perjantaina, sillä vanhempani lähtivät sunnuntaina jo kohti Helsinkiä ja tänään kohti Israelia. Sain mielestäni tosi hyvän isänpäivälahjaidean: tilasin Ifolorilta ensi vuoden kalenterin höystettynä itse ottamilla kuvillani. Iskä tykkäsi hyvin paljon. 
Juuri äsken postiluukusta tipahti kirje Melissalta, jota ryhdyn seuraavaksi lukemaan. Jos pilvet väistyisivät tänään, saisimme nauttia upeasta Superkuusta, mutta ei ole tainnut säätiedotus luvata sellaista. Olisi mahtavaa saada kuvia siitä! Tämän postauksen kuvat eivät ole tältä päivältä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Yksityiskohtia huoneestani

Olen jo syyskuusta lähtien halunnut tehdä tämän postauksen, kun vaihdoin isompaan huoneeseen, mutta vasta nyt huone on alkanut viimein muotoutua minunlaisekseni. Pienet yksityiskohdat huoneessa inspiroivat, kertovat minusta ja arvoistani ja niistä tulee turvallinen ja kotoisa olo. 
Aloitetaan juuttinauhaviritelmästä, jonka teippailin paikalleen eilen. Suoraan oveni yläpuolella roikkuu juuttinaruun kiinnitettyjä minipyykkipoikia, joihin on liimailtu kuviopaperia sivuille. Laitoin kakkupapereita roikkumaan näin alustavasti, en tiedä vielä mihin tuo idea tulee etenemään vai kyllästynkö ylipäätään siihen, että naru heilahtaa aina oven avatessa. Tällä hetkellä se kuitenkin ihastuttaa kauneudellaan ja herkkyydellään.
Naruviritelmän takaa paljastuu värikäs kuvaseinä. Tämä on seinä, jota katsomalla inspiroidun ja koen sen hyvin omanlaisekseni. Huoneessa on niin paljon valkoista, että väkisinkin kaipaa värejä ympärilleen. Parasta on, että joka ikinen kuva on huolella valittu ja suurin osa kuvista on pitkään kootusta inspiraatiokuva- kokoelmastani, joten ne kaikki puhuttelevat jollain tavalla. Seinä on vielä projektissaan ja se on yksi syy miksi pidän siitä niin paljon. Se tulee leviämään leveyssuunnassa aivan katon rajassa ja aivan oven tuntumassa lattiaan saakka. Eli kolmeen eri suuntaan, mutta ei liian paksusti eikä liian huolitellun näköisesti. 
Seuraavaksi ikkunassa roikkuvat laatikot. Tämmöisiä oli serkkuni häissä vieraslahjoina, ja jokaiselle oli tietenkin yksi, mutta saatuani selville, ettei muutamat vieressäni istuvat tarvinneet niitä, otin muutaman ylimääräisen itselleni kotiin. Tiesin heti, että nämä tulevat jollain lailla sisustamaan huonettani. Noita koriste/lahjalaatikoita löytää muuten mm. Sinellistä, bongasin ne silloin Helsingin reissulla sieltä.
Lipaston päällinen. Haluaisin pitää tämän mahdollisimman yksinkertaisena, mutta aina tuntuu, että se täyttyy kaikenlaisista avaimista, kukkarosta, papereista, ponnareista. Kaikki mikä pitää vai laskea käsistään pois, tulee tähän. Askartelu- nimisessä laatikossa säilytän kirjepaperini ja sinisessä laatikossa on nimensä mukaisesti washi teipit. Kuvakollaasin kokosin tänä syksynä omista kuvistani. Kuva Ryttylän pelloilta, koristeomenapuista, joita ihastelin viime kesänä, kevään ihanat vaaleanvihreät lehdet ja auringonlasku mökiltä. Kaikki kuvat muistorikkaita ja tärkeitä väreineen ja tunnelmineen. 
Kuplamuovikuoret sekä erilaiset lahjapaperit on kätevintä säilyttää mielestäni näin. Niitä ei tarvitse kaivaa kaapin perukoilta eikä minkään laatikon pohjalta. Lisäksi vasta Ikeasta ostamani kukkasaavi tai ruukku on todella ihana koriste ja sopii tehtäväänsä hyvin. Itse asiassa tuon kun näin siellä, tiesin, että tulen laittamaan lahjapaperini tuohon. Ei tarvitse enää imuroidessa pelätä, että viereinen enkeli purkki ? kaatuisi aina niiden painosta. 
Ihastuin kamalasti, kun kämppikseni oli pystyttänyt kaappiensa yläpuolelle söpöjä maljakoita ja tauluja. Antaa huoneelle tosi paljon syvyyttä ja ryhtiä, kun esineitä on eri tasolla huonetta. Ikeasta löytyi söpöjä tekokukkia sekä pieniä maljakoita, myöskin kirjeaiheiset kortit pääsivät esille. 


Nyt tahtoisin kysyä inspiroiko ketään tämäntyylinen postaus ja oliko jotain juttuja, mitä teidän huoneessa on samalla lailla vai kenties jotain, mitä tahtoisitte hyödyntää omassa sisustuksessanne?

torstai 1. syyskuuta 2016

Hetkiä kuluneilta viikoilta

Ihana kirjeystäväni Saara lähetti minulle pullean syntymäpäivälahjan elokuun puolella. Se  tuli aivan yllätyksenä, sillä juhlin synttäreitäni jo heinäkuussa. Saara olet kultainen!

Upea sateenkaari keittiömme ikkunasta. Omin silmin näin tuon kokonaan päästä päähän, mutta en tajunnut ottaa kameralla kuvia panoraamaksi. 
Kävimme Kiinalaisessa ystäväni kanssa eräs päivä syömässä. Hän vain ilmoitti ihanaan pirteään tyyliinsä: "Mennään syömään, miulla on nälkä!" Eikä tuota friteerattua kanaa kyllä voita mikään.
Kaksi lähtenyttä kirjettä ja lempparein kirjekuoren väri ja malli!

Brunssia torstaiaamuun perheen kanssa. Voisiko tällaisia hetkiä tehdä useammin?
Kissa saapuneiden kirjeiden kimpussa. Kuvassa Saaralta saamani lahja sekä kirje Boglarkalta Unkarista. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä, joista muistan kesän. Nyt on jo syyskuu. Välillä vaan tuntuu, että aika menee ihan hirmuisen nopeasti etenkin niiden parhaiden aikojen yli.