Kevät, missä viivyt?

Istun hämärässä huoneessani kaihtimet kiinni, vaikka ulkona paistaa aivan ihanasti aurinko. Nyt muutaman päivän flunssaa sairastaessa ei vain jaksa nähdä päivänvaloa vaan tekee mieli käpertyä sinne omaan pimeään kuplaansa. On tässä onneksi paljon ihania tapahtumia, joita voi muistella ja odottaa tulevaa, se tekee mieleni hetkeksi kevyeksi. 

Kirjeitä olisi nyt odottelemassa vastauksiaan ainakin 6 kappaletta, jos oikein muistan, mutta dotan ennemmin niitä terveempiä päiviä, jotta jaksaisi kirjoittaa ja paneutua niihin. Tässä muutamia kirjeitä kuitenkin joita olen viime viikkoina kirjoittanut. Leahille tein flipbook kirjeen, inspiraatiota sain minulle tulleesta tämän tyyppisestä flipbookista. 

Näitten kirjeitten iloiseen ulkoasuun olen erittäin tyytyväinen. Washiteipin palaset, handlettering, pinkki kirjekuori, erilaiset postimerkit. Nämä on niitä asioita, mitkä inspiroi minua nyt.

Viime aikoina tulleita kirjeitä

Enää muutama viikko, niin edessä on muuttoa uuteen kotiin, pääsykokeita ja häitä. Ehkä se kevätkin sieltä saapuu vielä. Mielessäni ainakin olen jo irrottautumassa tämän kodin ihanuudesta, mm. purkanut osittain ihanan kuvaseinäni. Taas paljastuu kuinka valkoista täällä oikeasti on. Kaipaan kontrasteja. Onneksi uudessa kodissa on sellainen keittiö. 

Kiitollisuus ON onnellisuutta

Talvi on mennyt ohitse niin nopeasti. Ei liene yllätys, että olen taas hehkuttamassa kevättä - ja kukapa ei olisi? Kevät saa aikaan muutosta paitsi luonnossa, myös meissä talven lamaannuttamissa suomalaisissa. On ihana nähdä, kuinka ihmiset taas saavat takaisin ilonsa ja aitoutensa kevään tullen. Keväällä tekee mieli vaan kiittää kaikesta mahdollisesta ja etenkin nyt elämässäni onkin kääntymässä suuren suuri sivu. Paitsi että muutan taas fyysisesti, muutan myös nimellisesti ja henkisesti yhteen toisen ihmisen kanssa. Siinä riittää ihmeteltävää ja kiitettävää. 

Rohkaisukortti Eevalle, vanhempieni ystävälle.

Ensimmäinen kirje Michellelle Californiaan. Miniflipbook.

Shaker-clearenvelope tyyppinen kirje valmistumassa Saaralle.

Siellä alkaa itää pienet rairuohon siemenet.

Keltaiset neilikat, kiitollisuus on onnellisuutta, pääsiäisen odotus, paahtava aurinko ikkunan läpi, kahvia pressokeittimestä, kirjeen kirjoitusta, pitkiä kävelylenkkejä auringon välkkyessä pilvien takaa, häästressiä ja arjen pieniä kohtaamisia, sanoja ja uusia ihania tilanteita, valssia ja pitkiä onnellisia katseita. Näistä asioista koostuu mieleni.

Kevät, olethan jo ihan kohta täällä?

Valo lisääntyy päivä päivältä enemmän ja alkaa tuntua, että kevät on jo ihan kohta. Auringonlaskut ovat toistaan näyttävempiä ja on ihana seurata, kuinka ne siirtyvät maisemassa aina vain edemmäs. 

Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa auringonlaskua ihan maan tasalta ja upea oli kyllä näky. Mitä enemmän aurinko oli laskenut horisontin taa, sitä hienommat pilvet olivat. Ah, keväiset auringonlaskut, odotan teitä.

Olen viime aikoina todellakin hullaantunut clear envelopeihin (olisiko tälle järkevää suomenkielistä nimeä?) ja haluankin koko ajan ideoida erilaisia kuoria, tuota kuorta voi nimittäin hyödyntää niin monenlaisiin asioihin. 

Sannille lähti viime viikolla pitsinen kirjekuori, joka oli päällystetty muovikuorella. En siis omista (vielä) varsinaisia clear envelopeja, askartelen sen aina noista muoveista, joissa on ollut esimerkiksi kirjekuoria tai kirjepapereita. Hyvää kierrätystä siis.

Tulipas kuvatäyteinen postaus tästä, mutta viime aikoina on tullut paljon kuvattua. Ystävänpäiväkin häämöttää ihan kohta, mutta mie en ole tehnyt vielä yhden yhtä korttia! Vähän mietin teenkö ollenkaan, en haluaisi postimerkkejä käyttää ns. turhaan niihin, kun tässä ollaan aika säästölinjalla kesäkuuhun saakka. Mutta voinhan tietysti tehdä muutamia, mitkä laitan suoraan kirjeisiin, en vain ole tullut ajatelleeksi ystävänpäivää ollenkaan. 

Postia kuluneilta viikoilta

Tuntuu, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut ihan tavallista kirjepostausta. Itse asiassa kaipaan kirjoittaa taas huolella tehtyjä pitkiä kirjeitä, vaikka onhan niitä tullut kirjoitettuakin muutamia. Viime aikoina ajatukset ovat olleet paljon muuallakin kuin kirjeissä. Aikansa kutakin. Ensi kuussa ostan veljeni kirjoituspöydän - ihanaa ensimmäinen valkoinen pöytä - ja saan tietokoneen osaset paremmin piiloon. Odotan niin paljon sitä aikaa (kesä), kun voin heittää hyvästit omalle pöytäkoneelle ja täyttää pöydän yksinomaan kirjoitustarvikkeilla. Ennen kesää tulen varmaan postaamaan jonkinlaisia hääaskarteluja, kiinnostaahan teitä sellaisetkin? 

Tämmöinen lyhyt ja ytimekäs postaus tällä kertaa. Kirjeissä haluan tänä vuonna (ainakin nyt keväällä) kokeilla erilaisia tyylejä, etenkin kirjekuorissa siis. Tuo clear envelope oli miulle uusi tuttavuus, mutta sitä aion ehdottomasti hyödyntää eri tavoin. Myös kämppikseltä saatu tyhjä kikhernenuudelipussi toimii loistavasti kirjekuoren muodossa, etenkin miusta on tosi hauska, että se menee ulkomaille. Postimerkkiäkään ei ole aina pakko asettaa sinne kuoren oikeaan reunaan varmistaen, että se on varmasti linjassa kaikkien kulmien kanssa, vaan sillä saa leikkiä ja asettaa sen vaikka keskelle kuorta. Tällaisia kokeiluja tällä kertaa. :)

Sateisten päivien riemu

Kävimme eilen ystäväni kanssa kuvailemassa ruskaisessa ympäristössä. Hauskaa oli, vaikkemme tajunneet ottaa sateenvarjoa mukaan, sillä ulkona satoi vähän väliä. 

Harmaudesta huolimatta on ollut ihana viettää pitkiä aamuja vihreän teen ja kirjeen kirjoittamisen kera. Tässä eräs päivä saapui myös Postcard Gardenin tilaukseni, teippejä ah teippejä...

Kauppaan oli tullut todella paljon tuollaisia tosi kapeita teippejä, joten niitä taisin ostoskoriin laittaa muutaman kappaleen enemmän. Nuo ovat kyllä hämmästyttävän ohuita, mihinkähän niitä käyttäisi?

Tahdon muuten vielä kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet kommentoimassa blogiini viime kuukausien aikana. Kaikki kommentit on lämmittäneet sydäntä kovasti ja vain vahvistaneet blogi-innostusta ja motivaatiota. Intohimona onkin tehdä tästä ihan omanlainen blogi, enkä tahdo sitoa itseäni mihinkään kirjeblogin kaavoihin. Rakastan kuvata materiaalit ja käsitellä ne, rakastan miettiä blogiaiheita tai vain kirjoittaa fiilistuntumalta. Ja aina saa ehdottaa postausideoita, jos tulee jotakin mieleen. 

Arkeni on

Viime aikoina olen pohtinut jaksamattomuuttani kirjeiden askartelua kohtaan, ja olen varmasti pohtinut sitä paljon ennenkin. Taivun määrittelemään itseni kirjeenkirjoittajana sen kautta, kuinka paljon käytän kirjeeseen aikaa, miten paljon näen sen ulkokuoreen vaivaa. Ja vaikka näennäisesti tiedostan, ettei sillä ole mitään väliä, tulen sen kysymyksen äärelle yhä uudestaan.

Mutta siitä olen varma, että tänä kesänä en ole osannut kirjoittaa (pakko käyttää kursiivia) sellaisia kirjeitä kuin olisin halunnut. En ole myöskään syventänyt niitä ihmissuhteita elämässäni, joita olisin halunnut, saatika keksinyt elämälleni suuntaa, minkä luulin kirkastuvan jo. Olen siis eräänlaisessa alkupisteessä, taas - ja se vasta tuskastuttaa. Jätän tietysti paljon kertomatta täällä, mutta arkeni on - nykyisyyden kyseenalaistamista, tulevaisuuden hahmottamista ja menneisyyden kaipausta. Menneisyydellä tarkoitan viime syksyä, paikkaa, josta tuli koti, ihmiset, joista muodostui perhe ja opiskelu, joka on elämäntapa ja syy, miksi olen ylipäänsä. Kompastun kyllä usein siihen, että mietin liikaa asioiden merkitystä ja sitten en osaa oikein arvottaa mitään. Kaikki kulminoituu lopulta siihen, mitä kirjoitan paperille, kun en osaa itsekään määrittää arkeani saatika ajatuksiani. 

Mutta tällä hetkellä keskityn ainakin siihen, että toivottelen muut uusiin elämänalkuihinsa, lähetän piristyspaketteja rakkailleni sekä opettelen tunnistamaan postiluukusta kolahtavan postin ilman säikähdystä.

Jotenkin onnistun aina vuodattamaan tänne muka-syvällistä-tekstiä, joten koettakaa vaikka skipata ajatuksenvirtani jollain tapaa. Sen vain sanon, että nyt on aika ryhdistäytyä ja kirjoittaa ajatuksella laaditut kirjeet. He ansaitsevat sen, eikä vain ympäripyöreitä lauseita kuulumisistani. En minä oikeasti ole huono mitä kuuluu- keskusteluissa, kompastun vain arvottamaan tuota tuiki yksinkertaista kysymystä liikaa. Joskus riittää, että hengittää vain ja sanoo, että hyvää. 

Rainy days and letters

Viime päivät ja viikot on olleet hektisiä, onnellisia, stressaavia, sateisia, lämpöisiä, täynnä odotusta, kiitollisuutta elämästä ja uudesta kodista ja varmuuden tunteesta. Paljon on ollut tekemistä ja ihania kesäpäiviä ja juhlia perheen kanssa. Mutta kun tulen kotiin ja istun huoneeni sängylle, pää lyö tyhjää enkä edes osaa ajatella oikein mitään. Silti nautin vapaudesta nousta keskellä yötä vuoteesta kirjoittamaan kirjettä ystävälle, vaikka tietää, että aamulla on aikainen herätys ja väsyttää. Vaikka viime vuosina on saanut tutustua itseensä yhä syvemmin ja oppinut tietämään millainen todella olen ja mitä kestän, niin silti täytyy muistuttaa itselle yhä uudelleen, ettei luopuisi niistä unelmista ja niistä asioista mitä rakastaa toisten tähden. Oppia hyväksymään hulluutensa ja se, etten ole sellainen niin kuin muut. Tällaiset ajatukset ovat täyttäneet mieleni ja ehkä vasta nyt osasin kirjoittaa ne ylös, jotka ovat muuten vain puristaneet rinnassa. 

Rakastan ehkä eniten kodissani tätä näkymää, jonka näen sekä keittiön että huoneeni ikkunasta. Vastapäätä pilkottavat kerrostalot viestivät kotoisuutta ja rauhallisuutta, ratapiha saa kaipaamaan Ryttylää ja reissuja ympäri Suomea sekä silta viestii siitä, että asun vihdoin omillani, minä selviän  ja olen onnellinen. 

Sunnuntaista lähtien täällä on satanut joka päivä ja ukkonen jyrissyt aina muutamaan otteeseen. Kauneinta oli kuitenkin eräs päivä, kun vesi virtasi valtoimenaan olohuoneemme ikkunaa pitkin. Rakastan ukkosta ja sadetta, jos se ei aiheuta mitään vahinkoja. Se vain kuulostaa ja näyttää niin kauniilta. 

Tänään olen kirjoittanut piiitkän kirjeen maailman ihanimmalle Saaralle, joka juhlii huomenna synttäreitään. Oli tarkoitus viedä kirje/paketti jo tänään viiden postiin, mutta enhän minä sitten sateen vuoksi ennättänytkään. Täytyy kyllä hommata jostain keittiövaaka tänne itselle, että tietää taas paljon kirjeet painaa, eikä tarvitse aina kiikuttaa ensin postiin niitä.

Rakkautta on saada näin monta ihanaa ja koristeltua kirjettä postiluukusta sisään ja lukea niitä kaikessa rauhassa. Ihailen sitä suunnattomasti kun ihmiset jaksavat nähdä vaivaa kirjeen koristeluun! Ei se tietenkään ole välttämättömyys ja rakastan lukea jokaista kirjettä, jokainen on ainutlaatuinen, mutta se, että joku on nähnyt vaivaa juuri minun takia.. Niin ja olenko jo maininnut kuinka paljon rakastan perhosia; tarroina, kuvioina, missä muodossa vain.

Hennalle lähtenyt kirje, muistaakseni viime viikolta sekä uudet washi teipit.♥ Tuo oranssi teippi on vähän kehnoa liimapinnaltaan, pitää laittaa läpinäkyvää teippiä päätyihin, jotta pysyy.

Tänään lähtenyt kirje Maiju- ystävälle Tampereelle. Kävin eilen Sinooperissa, sillä ikkunasta näin, että siellä on menossa kunnon kesäalet ja pari ihanaa lahjapaperia, joita olen katsellut talvesta saakka oli nyt -50%. Olihan ne pakko kiikuttaa kassan kautta kotiin!