Täällä ollaan!

Minä en ole yleensä se, joka pahoittelee, ettei postauksia ole tullut, mutta nyt on kyllä pakko sanoa, että on pahasti unohtunut päivittää blogia, vaikka kuvia on käsitelty blogi-kansioon. Aloitin opiskelut medianominakin parisen viikkoa sitten, ja vaikka omaa aikaa myös koulun ohella jää, niin se itse kirjeen kirjoittamisprosessi on ollut se aikaavievin ja blogi jäänyt sitten vähän unholaan. Pitkästä aikaa tänne kirjauduinkin ja ihana kommentti oli tullut edelliseen postaukseen♥, joka sai minut viimein liikkeelle. Tämä on nyt tällainen lyhyt blogin virvoituspostaus, sillä kouluun olisi mentävä vielä tänään, mutta jottei kynnys kirjoittamiseen ehdi taas paisua, niin halusin tulla ilmoittamaan, että edelleen blogi on intohimoni myös videoiden ohella. 

Vaikka kesä oli viileä ja sateinen, jäi siitä monta ihanaa muistoa talteen. Vähän kyllä vielä kaipailen niitä lämpöisiä päiviä, turhankin luxusta tuntuu Suomessa olevan nuo helteiset säät. Kesän juttu askartelussa oli ehdottomasti flipbookit - melkein väsymykseen saakka. Mutta niissä ihana puoli on se, että jos yksi tyyli alkaa kyllästyttää, voi siirtyä seuraavaan. Tämä tässä ylä -ja alapuolella on envelope flipbook. (olisi varmaan ihan hyvä olla suomenkieliset nimet suomenkielisessä blogissa!) 

Olen laskenut, että yhteen envelope flipbookin tekemiseen menee n. 2tuntia + kirjeosio. Olen koettanut tehdä nopeamminkin, mutta ei sitä näköjään saa tehtyä lyhyemmässä ajassa. Sommitteluun, koristeiden etsimiseen ja mätsäilyyn menee aina oma aikansa + papereiden sovittelu, leikkaus, liimaus. En ole oikein sellainen askartelija, joka tekee muutamat flipbookit talteen jo kerralla, sillä aina kun teen jotakin, teen sen jo ajatellen sitä ihmistä, jolle se on menossa. 

Ajankäytöllisesti kun olisi helpompaa tehdä pari kirjettä päivässä, että saisi postin liikkumaan nopeammin. Mutta ei tämä ole mitään liukuhihnahommaa, sydämellähän se tehdään ja silloin siihen vaan menee aikaa. Tosin nyttemmin en ole aina jaksanut alkaa tehdä flipbookia ja haluan siihen myös vähän vaihtelua, että niiden tekeminen pysyisi mielekkäänä. Myös postikulut nousevat etenkin ulkomaille niitä tehtäessä, niin ei pysty ihan jokaista kirjettä tekemään sillä tavalla.

Lopuksi vielä kuvina yksi envelope flipbook, jonka tein ystävälleni piristykseksi vauva-arkeen sekä tuomaan inspiraatiota hänen askarteluihinsa.

Huh, noniin, tulihan tästä loppujen lopuksi aika iso postaus kuitenkin. Mutta nyt tiedätte, että blogi on edelleen elossa ja  tulen taas useammin jakamaan kanssanne inspiraatiota ja ideoita. Täältä löydätte sen Youtube -kanavani, josta kerroin aiemmin. Sinne tulee videoita askarteluprosesseista ja valmiista tuotoksista aina kun koulujutuiltani ehdin niitä editoimaan. 

Kesä toi mukanaan uuden alun

Uusi koti. Uusi sukunimi Kela-kortissa. Paljon parempaa kahvia joka aamu. Kasvot, joiden vierestä herätä joka aamu. Syksyksi tiedossa koulupaikka, joka innostaa, inspiroi, pelottaa ja haastaa. Oma parveke, josta seurata päivän vaihtumista illaksi. Paljon inspiraatiota blogiin ja kirjeiden kuvaamiseen. Tästä tulee hyvä kesä. 

Viimein olen päässyt konkreettisesti toteuttamaan yhtä pitkäaikaista haavettani. Kuvaaminen yhdistettynä kirjeisiin. Instagramin puolelle olenkin jo laittanut yhden videon, mutta ajatuksissa olisi luoda Youtube- kanava, jonne lataisin noita inspiraatiovideoita. Sitä kautta videot olisi helppo myös ladata tänne blogin puolelle teidän nähtäväksi.

Tällä hetkellä olen eniten inspiroitunut leimasimista (taas), flipbookeista, mahdollisimman värikkäiden kuorien askartelusta, lintupostimerkeistä ja siitä miten eri tavoin ihmiset ovat luovia. Myönnän, että blogiin kirjoittelu on takkuillut vähän, vaikka paljon olisi kaikenlaista kivaa, mistä luoda postauksia. Ehkä se kynnys aina vähän nousee, varsinkin, kun enää blogit eivät ole se "juttu". Mutta lähtökohtaisestihan kirjoitan näitä juttuja itselleni inspiraatioksi tänne, että voin niitä selata täältä aina silloin tällöin. Kyllähän sitä silti kuitenkin miettii, että lukeeko näitä joku muukin vielä. ;)

Kevät, missä viivyt?

Istun hämärässä huoneessani kaihtimet kiinni, vaikka ulkona paistaa aivan ihanasti aurinko. Nyt muutaman päivän flunssaa sairastaessa ei vain jaksa nähdä päivänvaloa vaan tekee mieli käpertyä sinne omaan pimeään kuplaansa. On tässä onneksi paljon ihania tapahtumia, joita voi muistella ja odottaa tulevaa, se tekee mieleni hetkeksi kevyeksi. 

Kirjeitä olisi nyt odottelemassa vastauksiaan ainakin 6 kappaletta, jos oikein muistan, mutta dotan ennemmin niitä terveempiä päiviä, jotta jaksaisi kirjoittaa ja paneutua niihin. Tässä muutamia kirjeitä kuitenkin joita olen viime viikkoina kirjoittanut. Leahille tein flipbook kirjeen, inspiraatiota sain minulle tulleesta tämän tyyppisestä flipbookista. 

Näitten kirjeitten iloiseen ulkoasuun olen erittäin tyytyväinen. Washiteipin palaset, handlettering, pinkki kirjekuori, erilaiset postimerkit. Nämä on niitä asioita, mitkä inspiroi minua nyt.

Viime aikoina tulleita kirjeitä

Enää muutama viikko, niin edessä on muuttoa uuteen kotiin, pääsykokeita ja häitä. Ehkä se kevätkin sieltä saapuu vielä. Mielessäni ainakin olen jo irrottautumassa tämän kodin ihanuudesta, mm. purkanut osittain ihanan kuvaseinäni. Taas paljastuu kuinka valkoista täällä oikeasti on. Kaipaan kontrasteja. Onneksi uudessa kodissa on sellainen keittiö. 

Kiitollisuus ON onnellisuutta

Talvi on mennyt ohitse niin nopeasti. Ei liene yllätys, että olen taas hehkuttamassa kevättä - ja kukapa ei olisi? Kevät saa aikaan muutosta paitsi luonnossa, myös meissä talven lamaannuttamissa suomalaisissa. On ihana nähdä, kuinka ihmiset taas saavat takaisin ilonsa ja aitoutensa kevään tullen. Keväällä tekee mieli vaan kiittää kaikesta mahdollisesta ja etenkin nyt elämässäni onkin kääntymässä suuren suuri sivu. Paitsi että muutan taas fyysisesti, muutan myös nimellisesti ja henkisesti yhteen toisen ihmisen kanssa. Siinä riittää ihmeteltävää ja kiitettävää. 

Rohkaisukortti Eevalle, vanhempieni ystävälle.

Ensimmäinen kirje Michellelle Californiaan. Miniflipbook.

Shaker-clearenvelope tyyppinen kirje valmistumassa Saaralle.

Siellä alkaa itää pienet rairuohon siemenet.

Keltaiset neilikat, kiitollisuus on onnellisuutta, pääsiäisen odotus, paahtava aurinko ikkunan läpi, kahvia pressokeittimestä, kirjeen kirjoitusta, pitkiä kävelylenkkejä auringon välkkyessä pilvien takaa, häästressiä ja arjen pieniä kohtaamisia, sanoja ja uusia ihania tilanteita, valssia ja pitkiä onnellisia katseita. Näistä asioista koostuu mieleni.

Etanapostia

Pitkä tovi on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olenkin vahingossa ajautunut pieneen kierteeseen siinä, että kirjeitä ei tule laitettua ajoissa postilaatikkoon (vaikka sellainen olisi tuossa ihan kulman takana), kun "en ole vielä kuvannut kirjettä" ja kun en ole kuvannut, en saa aikaiseksi postata. Tämmöisestä lakihenkisyydestä pitää kyllä pyrkiä äkkiä ulos! Mutta aikaa on kyllä mennyt muihinkin asioihin. Ja ah, onnellisuutta, pääsin viimein eroon karmeasta, liian pienestä kirjoituspöydästä (se siirtyi olohuoneeseemme). Ja tilalle sain ihanan valkoisen Ikean kirjoituspöydän veljeltäni kämpän loppusiivousta vastaan. Hyvä diili siis. Nurkkaan mahtuu sopivasti tietokoneen näyttö, laatikoihin voi piilottaa langattoman hiiren ja näppäimistön sekä iso tietokonekin menee nätisti piiloon kaappiin, josta kuitenkin kulkeutuu johdot mukavasti pistorasiaan. Täydellistä.

Minulla oli tuossa myös joku aika sitten kunnon postimerkkiprojekti, kun leikkasin postimerkit irti kaikista vanhoista kirjekuorista, joita en aio enää säilyttää (ei vain tila riitä, kun kirjeitä  on tullut niin paljon lisää) ja liottelin niitä kuumassa vedessä ja kuivattelin pöydällä ja juuttinarulla pienillä pyykkipojilla. Ajatus oli aluksi, että tekisin niistä taulun, no itse asiassa teinkin pienmuotoisen sellaisen, mutta sitten vielä hauskempi oli kuvata se, ja photoshopissa liittää se tuollaiseen maailmankarttakuvaan. Se oli aluksi tarkoitus tulostaa omaksi tauluksi, mutta taitaa jäädä ihastuttamaan vain näyttökuvaksi. 

On se luksusta, kun pöydällä mahtuu laittautumaankin, eikä koko kone vie kaikkea tilaa! 

Flipbook-kirje Saaralle. Flipbook-vihkonen ei aivan mahtunutkaan kuoren sisään,joten oli pakko kylmän viileästi leikata siitä sen verran pois, että mahtui! Tämmöiset on vähän ikäviä tilanteita, kun on jo valmiiksi tehnyt kuoren ja kirjeen sisältö paisuukin isommaksi tai paperit on muuten vaan niin isoja, etteivät ne mahdu sisälle. Mutta ei tuo minusta onneksi edes näkyvästi kärsinyt leikkausoperaatiosta.

Saaralta tullut kirje minulle. Ihanan inspiroiva värimaailma, paljon erilaisia merkkejä, handletteringiä... Inspiroidun, rakastun, ihastun, hämmästyn. Ihania tunteita.

Tänään lähtevät kirjeet. Voi, että voi nolottaa postata tällainen kirje, joka on odottanut postitusvuoroaan jo ainakin 3 päivää! On ainakin etanapostia miulla nimensä mukaisesti... Noh, nyt lähden kiikuttamaan noita tuohon alas laatikolle, niin pääsevät huomenna postimiehen matkaan klo 10. Oma handlettering-tyyli alkaa jo vähitellen muotoutua, mutta kyllä edelleen katson mallia aina googlesta ja koetan kehittyä yhä taitavammaksi tässä lajissa!

Kevät, olethan jo ihan kohta täällä?

Valo lisääntyy päivä päivältä enemmän ja alkaa tuntua, että kevät on jo ihan kohta. Auringonlaskut ovat toistaan näyttävempiä ja on ihana seurata, kuinka ne siirtyvät maisemassa aina vain edemmäs. 

Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa auringonlaskua ihan maan tasalta ja upea oli kyllä näky. Mitä enemmän aurinko oli laskenut horisontin taa, sitä hienommat pilvet olivat. Ah, keväiset auringonlaskut, odotan teitä.

Olen viime aikoina todellakin hullaantunut clear envelopeihin (olisiko tälle järkevää suomenkielistä nimeä?) ja haluankin koko ajan ideoida erilaisia kuoria, tuota kuorta voi nimittäin hyödyntää niin monenlaisiin asioihin. 

Sannille lähti viime viikolla pitsinen kirjekuori, joka oli päällystetty muovikuorella. En siis omista (vielä) varsinaisia clear envelopeja, askartelen sen aina noista muoveista, joissa on ollut esimerkiksi kirjekuoria tai kirjepapereita. Hyvää kierrätystä siis.

Tulipas kuvatäyteinen postaus tästä, mutta viime aikoina on tullut paljon kuvattua. Ystävänpäiväkin häämöttää ihan kohta, mutta mie en ole tehnyt vielä yhden yhtä korttia! Vähän mietin teenkö ollenkaan, en haluaisi postimerkkejä käyttää ns. turhaan niihin, kun tässä ollaan aika säästölinjalla kesäkuuhun saakka. Mutta voinhan tietysti tehdä muutamia, mitkä laitan suoraan kirjeisiin, en vain ole tullut ajatelleeksi ystävänpäivää ollenkaan.