Vohveleita ja tosiystäviä

Miun on tehnyt jo muutaman päivän mieli paistaa vohveleita ja nyt sain siihen hyvän syyn, kun kutsuin kaksi ystävääni kylään. En näe heitä usein, sillä he asuvat eri paikkakunnalla, joten nää hetket on todella arvokkaita! Syömisen ja jutustelun jälkeen kävimme vielä ottamassa kuvia kirpeässä pakkassäässä. 

Joka puolella somea voi lukea, kuinka kaikki hehkuttavat, että tämä on se vuosi. Haluaisin kyseenalaistaa, miksi aina vuodenvaihde tai syksyn alku on se käännöskohta, miksi silloin puhumme aina, että nyt kaikki muuttuu, tästä tulee paras ajanjakso elämässäni ja niin edelleen. Mutta sorrun siihen itsekin. Se on nimittäin hyvä keino tsempata itseään eteenpäin. Vaikeampaa on vain päättää, että tänään tai huomenna, mutta kun konkreettisesti vuoden numero vaihtuu, se tuntuu jotenkin todellisemmalta. Pöytä on puhdas. Ja tällaiset ystävien tapaamiset on hyviä hengähdyspaikkoja. En katso yksin tulevaan, en ole tässä yksin. Nämä muutkin taistelevat, heilläkin on arjessa epätoivottuja tilanteita, mutta he selviävät niistä. Niin minäkin.

Postauksen kuvat on ottanut tällä kertaa Milja (http://becauseofyou-milja.blogspot.fi/) ja kuvat olen käsitellyt itse.